Törmäsin mielenkiintoiseen asiaan toissaviikonloppuisella kurssilla.Pidätkö sinäkin takaovea auki, kaiken varalta? Ihmissuhteissa, työssä, haaveissa, tavoitteissa?
Tajusin itse tehneeni tätä vähemmän tietoisesti aiemmin koko elämäni, varsinkin miessuhteissa ja töissä. Voisinko melkein sanoa etten ole koskaan sitoutunut tai kokenut olevani sitoutunut satakymmenprosenttisesti, syystä tai toisesta? Ei ihme että asiat eivät ole menneet niin kuin olen toivonut tai eivät olet tuntuneet siltä kuin olisin toivonut, syvällä sisimmässä. Enkö ole uskaltanut? Mitä jos yritän ihan kaikkeni ja menee pieleen?
Tajusin nanosekunnissa, että olemalla rehellinen itselleen, toiveilleen, sielulleen, tavoitteilleen, ja lähtemällä niitä kohti täysillä, ilman takaovea, on oikeastaan ainoa tapa päästä jonnekin tärkeään. Rohkeutta se vaatii kosolti, koska ei olekaan sitä aktiivista varaturvaverkkoa johon helposti laskeutua.
Laskelmointi ja taktikointi vie vain puolitiehen, jos sinnekään.
Mikä määrä energiaa vapautuu, kun keskittyykin tärkeään ja uskoo siihen.
Huomaatko sinä pitäväsi takaovea auki joissain asioissa?
Minä olen sulkenut niitä nyt aktiivisesti.
Olen matkalla, ja energisöitynyt.
Ilmankos elämä hymyilee, juuri nyt, ja aurinko paistaa.
Toivottavasti se hymyilee sinullekin !
<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
I started thinking of an interesting phenomenon during a great course I took previous weekend.
Do you have your backdoor open, just in case? In relationships, at work, in your dreams, in your goals in life?
I realized I have done this more or less consciously whole my life, especially when it comes to relationships with men, and work. Could I claim that I have never been fully committed, for a reason or other. No wonder things have not been going as I would have hoped for or felt as good as I had hoped for, deep down. Didn't I dare? What if I tried from the bottom of my heart and did not succeed?
I understood in a nanosecond, that the only way to reach somewhere truly meaningful is to be honest with one's self, dreams, soul, goals, and reaching out fully, without any backdoors. This requires courage, as there is not this kind of active safetynet on which to fall easily.
Calculating and maneuvering only takes you halfway, if even there.
What an amount of energy is freed, once you concentrate on the meaningful, and believe in it.
Do you recognize your own backdoors?
I recently have been closing them actively.
I am so energized and on my way.
Life is good to me and sun is shining.
I hope it shines for you, too!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti